Blogi

Lakaisukone päiväkotivierailulla

Joku saattaa vielä muistaa 70-luvun alun liikenneturvallisuustietoiskun (katso Yle Areenassa), jossa eräs pieni poika sanoi isona lakasevansa tietysti lakasinkoneella. Velimatti Tynninen on ihan oikeasti päässyt aikuisena ajamaan lakaisukonetta työkseen ja eräänä lokakuisena maanantaina hän pääsi esittelemään ajoneuvoaan ryhmälle Maarinniityn päiväkodin lapsia.

Siistissä parijonossa paikalle tepastellut ryhmä tunnisti riemunkiljahduksin paikalle ajavan lakaisukoneen. Valitettavasti se piti turvallisuussyistä pysäyttää ja sammuttaa, jolloin joku totesi pettyneenä että no nyt se vilkkuvalo sammu. Pysähtyminen mahdollisti kuitenkin ajoneuvon tutkimisen joka puolelta. Osa halusi kiivetä kokeilemaan kuskin penkkiä, pari uteliasta huomasi, että takaa tippuu vettä ja osaa taas kiinnosti eniten pyöreät harjat, joissa oli läheltä katsottuna aika pitkät piikit. 

Tarkkanäköiset ja uteliaat lapset saivat tietää, että vesi on sitä varten, että katu kastellaan ennen harjaamista, jottei hiekka pölyä. Talveksi vesi otetaan pois, ja lakaisukone menee talviunille, kunnes herää taas keväällä poistamaan hiekotushiekkaa. Lakaisukoneet ovat töissä keskimäärin kymmenen vuotta ja sitten ne pitää vaihtaa uuteen. Varsinaisia lakaisukoneita Tapiolan Lämmössä on neljä, mutta sen lisäksi mm. kiinteistötraktorit ja Wille-monitoimikoneet voivat lakaista hiekkaa ja poistaa lehtiä kiireisimpänä aikana.

Joku lapsista myös ihmetteli sitä, että eihän nyt oo hiekkaa, jolloin todettiin, että tähän aikaan vuodesta lakaisukoneet harjaavatkin enemmän puista pudonneita lehtiä. Talvella kun ei ole kumpaakaan harjattavaksi tekee Velimatti lumitöitä – ja itse asiassa hiekoittaa liukkaita paikkoja. Talvi määritteleekin paljon seuraavan kevään töitä: esimerkiksi viime talven hankalissa keliolosuhteissa hiekkaa kului melkein kaksinkertainen määrä tavalliseen vuoteen verrattuna ja keväällä sitä sitten riittikin harjattavaksi.

Tässä vaiheessa osa lapsista keksi leikkiä lakaisukoneen harjaa, ja siinä puuhassa sai kyllä pään sen verran pyörälle, että vauhdikkaimmat muksahtelivat kumoon, joten ryhmän alkoi olla aika siirtyä purkamaan energiaansa parkkipaikan sijaan omalle pihalle. Vierailun päätteeksi liiketoimintajohtaja Mikael Martelin lahjoitti ryhmälle heijastinliivit ja pipoja turvaksi syyspimeälle. Lapset saivat vielä vilkuttaa läksiäisiksi ja Velimatin käynnistäessä Lakaisukoneen kuului riemastunut kiljahdus: nyt se valo vilkkuu taas!